Yksityiselämä
1800-luvun alussa eurooppalaiset olivat saaneet kylläkseen edellisen vuosisadan järjestä ja valistuksesta. Mitä enemmän maailmaan siunaantui kulmikkaita koneita, sitä röyhelöisemmäksi muuttuivat eurooppalaisen yleisön ajattelu ja mieltymykset. Elämän arvoitusta ei ratkaissut äly vaan tunne, ei järki vaan usko, ei järjestys vaan intohimo. Valistusajan iäkkäät kyyniköt kolkkahatuissaan ja polvihousuissaan katsoivat kauhuissaan, kuinka nuori polvi palautti kunniaan kaiken sen, mitä vastaan vanha polvi oli taistellut sanoin - ja Ranskan vallankumouksessa jopa asein. Valistuksen filosofit arvostivat selkeyttä, kurinalaisuutta ja järjestelmällisyyttä. Heidän poikansa palvoivat kaikkea, mikä oli hämärää, outoa ja arvoituksellista, ja mieluummin vähän villiä. Mielen tummat mysteerit, yksilöllisyyden vimma ja kansallisuusaatteen hurmos kiehtoivat järkevyyden kahleita katkovia romantikkoja. Mutta porvariston mukavuuteen tottuneiden, uuteen romantiikan aikaan syntyiden ei ollut helppoa tottua tällaiseen ristiriitaisuuksien ja ylenpalttisuuden maailmaan. Eipä aikaakaan kun romantikkojen palava tunne vetistyi nyyhkiväksi tunteellisuudeksi viktoriaanisessa olohuoneessa. Kaiho täytti neidonkammarit. Ei ollut asiaa, jonka vuoksi hyvin kasvatettu naisihminen ei olisi pystynyt pyörtymään. Kyyneleet olivat arvokas luonnonvara. Niiden piti vierähtää lempeän olennon poskille oitis kun mainittiin isänmaa, kuolema tai äidinrakkaus.
Tunteiden korostaminen vaikutti rajusti eurooppalaiseen perheeseen. Ilman tunnetta ei ollut enää mitään. Porvallisessa maailmassa vain tunne oli hyväksyttävä side perheenjäsenten välillä. Miehen ja naisen välinen romanttinen rakkaus ylennettiin lähes uskonnon asemaan. Perhettä, yhteiskunnan perusyksikköä, ei voinut perustaa ilman sitä. Siten romanttinen rakkaus oli yhteiskunnan tärkein tunne. Romanttinen rakkaus, jonka armoilla porvalillinen Eurooppa oli, syttyi kahden nuoren ihmisen välillä sattumanvaraisesti. Yhteiskunta ei pystynyt sitä säätelemään. Se vain yritti vaikuttaa siihen, että puolisot olivat jotakuinkin yhteen sopivia säätynsä ja varallisuutensa puolesta. Kahden ihmisen henkilökohtaisista tunteista tuli yhteiskunnallisesti tärkeitä ja ne joutuivat suurennuslasin alle. Rakastumisen kohteet valikoitiin tiukalla valvonnalla ja sopivaisuussäännöstöllä. Eri sukupuolta olevia nuoria ihmisiä ei jätetty koskaan kahden. Seksuaalisuus ei kuulunut porvarillisen rakkauden paratiisiin. Aito, puhdas tunne oli mahdollista vain, jos kohde oli täydellisen viaton. Perinteisen kaksinaismoraalin mukaisesti naisen piti olla viaton, kun taas miehellä odotettiin olevan seksuaalisia kokemuksia - ei kuitenkaan kovin paljon eikä naimisissa olevien naisten kanssa. Intohimo kukki uskaliaiden romaanien kiinniliimatuilla sivuilla, sen lähemmäksi porvariskoteja sillä ei ollut pääsyä.
Tämän uuden ajan ihmisten silmien edessä oli pöyristyttävä köyhyys, summattomiin mittoihin paisunut prostituutio, joka paikkaan levinnyt pornografia, nälkäänäkevien yksinäisten naisten joukot ja oppineiden, itsenäisten naisten kapina. Silti jaksettiin horjumattoman tekopyhästi vuosikymmenestä toiseen tolkuttaa perheen onnesta ja naisesta kodin suojelusenkelinä. Miesihanne oli hyökkäävä, toimelias, miehekäs tehtaanrakentaja tai siirtomaiden valloittaja. Hän oli ritarillinen, suojeleva ja aina luotettava. Puolisokseen vakaa sankari halusi naisen, joka oli rakastava, hellä ja epäseksuaalinen. Kaikki viktoriaanit tiesivät, että kunniallinen nainen kaipasi kiihkeästi äitiyttä. Mutta äitiyteen johtavien tapahtumien oli paras pysyä salassa hääyöhön asti. Uuden käsityksen mukaan naisessa oli säilynyt hituisen paratiisin viattomuutta - tämä oli hämmästyttävä täyskäännös kirkkoisien ajatussuuntaa vastaan. Mutta viattomuuden jalokiveä piti suojella ja varjella, sillä naisen luonto oli heikko ja helposti vieteltävä.
Alkuperäinen viattomuus säilytettiin tukahduttamalla lapsen luonnollinen seksuaalisuus oitis kun se ilmeni. Lääketiede vakuutti "itsesaastutuksen" näännyttämien lasten sortuvan mielisairauteen, jos tapaa ei saatu loppumaan. Nuorta ihmistä, erityisesti tyttöä, oli varjeltava joka puolella vaanivalta seksuaalisuudelta. Pöydän jalkojen siveetön alastomuus verhottiin liinaan. Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat pantiin eri hyllyille. Kunniallinen yhteiskunta käyttäytyi niin kuin seksuaalisuutta ei olisi ollut olemassa. Pinnan alla kuohuivat tukahdetun yhteiskunnan paheet: bordellilaitos, lapsiprostituutio, sadistiset ja masokistiset pornografiset palvelut. Dekadenssi - paheellisuus ja rappio - eivät jääneet kirjan kansien väliin, vaan elivät omaa värikästä elämäänsä syrjäisillä kujilla ja suljettujen ovien takana. Aviomies istui vaimon vieressä kirkossa, lahjoitti rahaa armeliaisuuteen ja puhui perheittemme suojelusta. Illalla hän nousi vaunuihin, ajoi kolme kulmanväliä ylellisyydessä elävän rakastajattaren luo, tai meni bordelliin, osti pienen neekeritytön ja ruoski hänet henkihieveriin. Viktoriaanisen ajattelun mukaan nainen oli hyveellinen mutta vanki, mies oli paheellinen mutta vapaa.
Viktoriaanien vimmattu halu kieltää todellisuus synnytti omituisen valheiden maailman. Elämän perusasiat muuttuivat salaperäisiksi, pelottaviksi ja häpeällisiksi. Lapset oppivat varhain, että oli lukemattomia asioita, joista ei saanut puhua. Salailun yhteiskunnassa varttui syyllisyydentuntoisia ihmisiä. Osa tukahdutti luonnolliset halunsa tai käänsi ne kiihkeään uskonnollisuuteen, armeliaisuuteen tai harrastuneisuuteen. Miehillä oli syntisiä himojaan varten kokonainen rahalla saatava hämärän maailma täynnä ilotyttöjä, bordelleja, kuppaa ja viinaa. Syyllisyydentunnot purkautuivat masokistiseen seksuaalisuuteen. Ihanteen ja todellisuuden välinen kuilu synnytti ahdistuksen, joka ei ollut mitenkään sopusoinnussa ajan tulevaisuudenuskon ja teknisen ja taloudellisen edistyksen kanssa. Sairaalat täyttyivät naisista joiden heikko luonto ei kestänyt näitä paineita. He sairastuivat hysteriaan, perinnölliseen ja monimuotoiseen tautiin joka saattoi vallata kenet tahansa naissukupuoleen kuuluvan. Sen saattoivat laukaista niin selibaatti kuin itsetyydytyskin, vilkas mielikuvitus, herkkätunteisuus, temperamentikkuus, romaanien lukeminen, tryffelit ja muut lempeä nostattavat ruuat, kuin kireät vaatteetkin. Pian nämä, kuten myös monet muutkin seikat, kuten tummat eloisat silmät ja seksuaalinen viehätysvoimakin, alkoivat herättää välitöntä epäilystä kanssaihmisissä naisen luonteesta ja terveydentilasta. Onnekas yläluokan nainen sai hoidokseen kylpyläkäyntejä sekä hellän lääkärin suorittamaa alavatsan ja munasarjojen hierontaa ja painelua. Monet alemman luokan naiset suljettiin laitoksiin joissa heidän hoitonsa oli ehdottoman auktoritääristen mieslääkäreiden kokeilunhaluisissa käsissä. Vanha hysteerikko jonka oireet ja kohtaukset eivät nostattaneet mielenkiintoa saattoi elää hiljaista eloa sairaalan uumenissa koko lopun ikänsä. Toisaalta nuoren näyttelijättären ura saattoi saada uutta puhtia viettelevistä, hysteerisistä eleistä. Hoitotapoja ja teorioita oli yhtä paljon kuin potilaitakin, mutta suurimman eron tekivät Ranskalainen ja Englantilainen koulukunta. Kärjistäen voisi sanoa että Ranskalaiset lääkärit kuten Charcot ja Babinski kokivat hysterian mielen sairautena jolle kaikki naiset sukupuolensa vuoksi olivat alttiita, mutta joka saattoi sairastuttaa myös miehen mielen. Englantilainen koulukunta näki hysterian fyysisenä vaivana jota hoidettiin erilaisin leikkauksin ja kirurgisin operaatioin, mutta ilmoitti perienglantilaisen kuivakkaasti että miesten hysteria koski vain ranskalaisia, naismaisia miehiä, ei raavaita brittejä. Monet naiset elivät kuitenkin alituisessa miellyttämisen pakossa, sillä ihanteista poikkeava käytös saattoi pahimmassa tapauksessa merkitä kivuliaisiin hoitoihin ja pelottaviin, ylipursuaviin sairaaloihin joutumista. Terveyden kannalta miesten suurin huolenaihe oli kuppa, eli syfilis, joka oli monen miehen nuoruudenseikkailujen hinta. Onnekkailla opiskelijanuorukaisilla oli kanssa-asujanaan koketti, alemman työväenluokan nuori nainen joka huolehti nuorukaisen kodinhoidosta ja tarpeista, usein avioliiton toivossa. Varakkaammalla aviottomalla herrasmiehellä saattoi olla mahdollisuus ylläpitää kurtisaania ja asua poikamieselämää koko ikänsä. Kodinhoitajakin saattoi lämmittää miehen vuodetta, mutta kodin ulkopuolella hän ei seuralaiseksi kelvannut. Lapset jotka syntyivät tällaisista suhteista olivat paljolti lapsen isän armeliaisuuden varassa. Avioliitossa lapsia syntyi lähes poikkeuksetta, ja tätä odotettiinkin. Alkeellisia kondomeita, ehkäisysieniä ja etikkaisia alapesuja käyttivät pääasiassa prostituoidut ja merimiehet. Koteihin ja perhe-elämään ne eivät kuuluneet. Vaimo saattoi vain pyytää miestään olemaan varovainen, jolla usein tarkoitettiin keskeytettyä yhdyntää.
Tämän tuloksena lapsia syntyi niin tahdosta kuin tahtoa vastaankin. Kaupungissa työtä tekevät vanhemmat lähettivät lapsensa usein maalle, imettäjälle, joka palkkiota vastaan huolehti yhtä aikaa useiden eri perheiden lapsista. Imettäjiin suhtauduttiin epäilevästi, sillä huonon imettäjän käsissä perheen ainoakin lapsi saattoi menehtyä. Toisaalta vähävaraisten imettäjänaisten oli usein pakko priorisoida jaksamisensa niiden vanhempien lapsiin, jotka nostaisivat lapsen pahoinvoinnista suurimman metelin. Maaseudulla lapset pysyivät usein omassa perheessään, mutta molemmissa tapauksissa työtä tehtiin heti kun siihen kyettiin. Ylempien yhteiskuntaluokkien lapset olivat hekin usein imettäjän hoivassa. Tätä perusteltiin usein äidin jaksamisella ja synnytyksen jälkeisellä heikkoudella, mutta osasyynä oli myös se, että seksuaalisen aktiivisuuden katsottiin hapattavan äidinmaidon, eikä imettävä äiti täten voinut hoitaa aviovaimon rooliaan. Lapsia hylättiin runsaasti. Nuoret, köyhät ja aviottomat naiset jättivät lapsiaan kirkkojen ja köyhäintalojen porteille siinä toivossa että lapsi saisi edes syödäkseen. Aviottomista suhteista syntyneiden lasten kohtalo oli usein lapsen isän armeliaisuuden varassa. Lapsikuolleisuus ei ollut enää niin suuri kuin mitä se oli ollut muutama vuosikymmen sitten, mutta se oli yhä osa monien perheiden arkea. Hyvissäkin oloissa elävät vanhemmat pelkäsivät menettävänsä lapsensa niinkin suuresti, etteivät uskaltaneet luoda läheisiä suhteita lapsiinsa kuin vasta kymmenenkin vuotta lapsen syntymän jälkeen - jos silloinkaan.